Elämäntilanne:
Kirjoitan parhaillaan fantasiaromaania ja kuukausi sitten opettelin koodaamista. Uuden oppiminen pitää mielen vireänä.

Syöpäni…
löydettiin keväällä 2015 asuessani Japanissa. Pitkä flunssakierre paljastuikin haimasyöväksi. Sen jälkeen palasin Suomeen hoitoihin.

Syöpähoidoissani teki vaikutuksen…
selkeys. Hoidot alkoivat ensimmäisessä hoitopaikassani hyvin: sain siellä oman vastuuhoitajan, jolle oli helppo soittaa, jos oli jotain asiaa. Sitten hoitopaikka vaihtui pariin otteeseen, eikä mulla ole enää selkeää tahoa johon ottaa yhteyttä. Se tuntuu hassulta, jotenkin inhimillinen kosketus puuttuu. Homma on helposti tosi kliinistä.

Muutaman vuoden päästä syövänhoito…
on toivottavasti potilaalle helpompaa. Rankkojen vaiheiden aikana äiti joutui soittelemaan sairaalaan mun asioissa, kun olin ihan loppu. Yhden luukun taktiikka olisi helpottanut, sillä nyt tuntui, ettei kellään ollut hoidon kokonaisuus hallussa.

Uudet lääkkeet mahdollistavat…
syövän hoitamisen kotona. Matkustaminen on tosi ikävää, kun on kova pahoinvointi päällä. Mieluummin voi pahoin kotona. Toki etenkin, jos asuu yksin, arkeen tarvitaan tukea.

Tukea sairastamiseen…
tarvitaan myös perheen ulkopuolelta. Läheiselle voi olla vaikea puhua asioista. Siksi on ollut hyvä, kun on tarjottu psykiatristakin apua. Vertaistuen pitäisi olla enemmän osa hoitoa, sillä mun tapauksessa se jäi ainakin irralliseksi. Tuntuu, että saman ikäistä tukea on vaikea löytää.